Ihminen on luotu liikkumaan. Liikkuminen on kautta aikain ollut ihmisen terveyden, hyvinvoinnin ja varsinkin kauan sitten myös elämässä selviytymisen edellytys. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, mutta kaikki muutokset eivät aina ole ihmisen terveyden kannalta positiivisia. Yksi tällaisista muutoksista on vähentynyt fyysinen aktiivisuus. Tähän on monia syitä, sillä onhan maailma hyvin erilainen kuin esimerkiksi 50-60 vuotta sitten, jolloin esimerkiksi meidän monen vanhemmat ovat kulkeneet maaseudulla aika pitkiä matkoja kouluun kävellen, pyörällä tai hiihtäen. Fyysisesti raskaat työt ovat vähentyneet ja istumatyötä on nykyisin paljon enemmän. Tiesitkö, että istumatyöntekijä on jopa 90 % työajastaan inaktiviinen?
UKK-instituutti on tutkinut paljon suomalaisten liikkumista ja liikkumattomuutta. Vuoden 2016 Liitu-tutkimuksen mukaan lapset ja nuoret viettivät vuorokaudessa keskimäärin 8 tuntia valveillaoloajastaan istuen tai makuulla. Kunnon kartta 2017 -tutkimuksen mukaan 20-69 -vuotiaat aikuiset istuivat tai makoilivat vuorokaudessa keskimäärin vajaat 9 tuntia valveillaoloajastaan. Liikkumisesta suurin osa oli kevyttä liikkumista kaikilla ikäryhmillä. Iltaa kohden paikallaan oleminen lisääntyi kaikilla.
Minulla on tästä omakohtaista kokemusta. Asuin väliaikaisesti 70 km päässä työpaikastani ja kuljin työmatkani autolla. Aamulla kävelin hieman kotona makuuhuoneen, kylpyhuoneen ja keittiön välillä sekä ulko-ovesta 50 metriä autolle. Pysäköin auton noin 100 metrin päähän työpaikastani. Työni oli istumatyötä. Työpäivän jälkeen kävelin autolle ja autolta kotiin. Koska olin noussut jo klo 4.00, ei minulla ollut aina energiaa enää liikkua saavuttuani kotiin. Päivän aikana olin kävellyt aktiivisuusmittarin mukaan noin 1800 askelta. Se on todella vähän. Usein suositeltu 10 000 askelta vastaa minulla noin seitsemän kilometrin kävelyä eli tuo noin 1800 askelta oli noin 1,3 km. Jos normaalivauhdilla kävelen kilometrin noin 11 minuutissa, voi jokainen laskea, kuinka vähän ajallisesti noina päivinä liikuin. Nykyisin työmatkani on onneksi vain 2,5 km, jonka voi kulkea pyörällä tai kävellen.
Maailma on siis muuttunut niin, että arki on helpompaa vähemmällä fyysisellä aktiivisuudella. Ihmiskeho tosin pitää liikkeestä yhtä paljon kuin ennenkin. Voisiko vähentyneen fyysisen aktiivisuuden taustalla olla jotain muutakin? Tätä jäin miettimään, kun juttelin tutkimukseen kutsutun henkilön kanssa ollessani mukana suomalaisten fyysistä aktiivisuutta tutkineessa tutkimuksessa. Henkilö perusteli haluttomuuttaan osallistua tutkimukseen sillä, että ”ei ole hakemamme henkilö, koska ei harrasta liikuntaa säännöllisesti”. Sama henkilö kertoi kuitenkin kantavansa joka aamu vedet ja itse pilkkomansa polttopuut taloonsa puhumattakaan esimerkiksi lumitöistä talvisin. Hän oli siis todennäköisesti paljon fyysisesti aktiivisempi kuin moni muu (kerrostalossa asuva) suomalainen. Onko liikkumisesta tullut suorittamista? Tätä pohdin lisää tulevissa postauksissa.
Tutkimustiedot: http://www.ukkinstituutti.fi
Liikkuva maailma 