Liikkuva maailma

Liikkuminen – mihin se katosi?

Ihminen on luotu liikkumaan. Liikkuminen on kautta aikain ollut ihmisen terveyden, hyvinvoinnin ja varsinkin kauan sitten myös elämässä selviytymisen edellytys. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, mutta kaikki muutokset eivät aina ole ihmisen terveyden kannalta positiivisia. Yksi tällaisista muutoksista on vähentynyt fyysinen aktiivisuus. Tähän on monia syitä, sillä onhan maailma hyvin erilainen kuin esimerkiksi 50-60 vuotta sitten, jolloin esimerkiksi meidän monen vanhemmat ovat kulkeneet maaseudulla aika pitkiä matkoja kouluun kävellen, pyörällä tai hiihtäen. Fyysisesti raskaat työt ovat vähentyneet ja istumatyötä on nykyisin paljon enemmän. Tiesitkö, että istumatyöntekijä on jopa 90 % työajastaan inaktiviinen?

UKK-instituutti on tutkinut paljon suomalaisten liikkumista ja liikkumattomuutta. Vuoden 2016 Liitu-tutkimuksen mukaan lapset ja nuoret viettivät vuorokaudessa keskimäärin 8 tuntia valveillaoloajastaan istuen tai makuulla. Kunnon kartta 2017 -tutkimuksen mukaan 20-69 -vuotiaat aikuiset istuivat tai makoilivat vuorokaudessa keskimäärin vajaat 9 tuntia valveillaoloajastaan. Liikkumisesta suurin osa oli kevyttä liikkumista kaikilla ikäryhmillä. Iltaa kohden paikallaan oleminen lisääntyi kaikilla.

Minulla on tästä omakohtaista kokemusta. Asuin väliaikaisesti 70 km päässä työpaikastani ja kuljin työmatkani autolla. Aamulla kävelin hieman kotona makuuhuoneen, kylpyhuoneen ja keittiön välillä sekä ulko-ovesta 50 metriä autolle. Pysäköin auton noin 100 metrin päähän työpaikastani. Työni oli istumatyötä. Työpäivän jälkeen kävelin autolle ja autolta kotiin. Koska olin noussut jo klo 4.00, ei minulla ollut aina energiaa enää liikkua saavuttuani kotiin. Päivän aikana olin kävellyt aktiivisuusmittarin mukaan noin 1800 askelta. Se on todella vähän. Usein suositeltu 10 000 askelta vastaa minulla noin seitsemän kilometrin kävelyä eli tuo noin 1800 askelta oli noin 1,3 km. Jos normaalivauhdilla kävelen kilometrin noin 11 minuutissa, voi jokainen laskea, kuinka vähän ajallisesti noina päivinä liikuin. Nykyisin työmatkani on onneksi vain 2,5 km, jonka voi kulkea pyörällä tai kävellen.

Maailma on siis muuttunut niin, että arki on helpompaa vähemmällä fyysisellä aktiivisuudella. Ihmiskeho tosin pitää liikkeestä yhtä paljon kuin ennenkin. Voisiko vähentyneen fyysisen aktiivisuuden taustalla olla jotain muutakin? Tätä jäin miettimään, kun juttelin tutkimukseen kutsutun henkilön kanssa ollessani mukana suomalaisten fyysistä aktiivisuutta tutkineessa tutkimuksessa. Henkilö perusteli haluttomuuttaan osallistua tutkimukseen sillä, että ”ei ole hakemamme henkilö, koska ei harrasta liikuntaa säännöllisesti”. Sama henkilö kertoi kuitenkin kantavansa joka aamu vedet ja itse pilkkomansa polttopuut taloonsa puhumattakaan esimerkiksi lumitöistä talvisin. Hän oli siis todennäköisesti paljon fyysisesti aktiivisempi kuin moni muu (kerrostalossa asuva) suomalainen. Onko liikkumisesta tullut suorittamista? Tätä pohdin lisää tulevissa postauksissa.

Tutkimustiedot: http://www.ukkinstituutti.fi

Mitä liikkuminen on?

Olet ehkä huomannut, että puhun liikkumisesta ja fyysisestä aktiivisuudesta liikunnan sijaan. Puheissa näillä käsitteillä ei ehkä ole suurta eroa, mutta tarkemmin ajateltuna kyseessä ovat eri asiat.

Fyysinen aktiivisuus määritellään lihasten tahdonalaiseksi, energiankulutusta lisääväksi ja yleensä liikkeeseen johtavaksi toiminnaksi. Fyysistä aktiivisuutta on mikä tahansa liike, esimerkiksi nouseminen työpöydän tuolilta seisomaan, viidenteen kerrokseen kävely portaita pitkin tai imurointi kotona. Fyysinen aktiivisuus on osa toimivaa arkea ja sulautuu arjen muiden toimintojen joukkoon parhaimmillaan erittäin luontevasti.

Liikunta on sellaista fyysistä aktiivisuutta, jonka taustalla on tietty syy tai tavoite, kuten kunnon parantaminen tai hyvinvoinnin lisääminen. Liikuntaa toteutetaan yleensä harrastuksena. Sitä on esimerkiksi säännöllinen käyminen jumpassa, sählyssä tai kuntosalilla. Liikunta voidaan jakaa kestävyysliikuntaan ja lihasvoimaharjoitteluun. Lisäksi voidaan puhua arki- tai hyötyliikunnasta, kuten työ- ja kauppamatkojen kulkemisesta kävellen tai pyörällä tai lumityöt.

Puhun tarkoituksella fyysisestä aktiivisuudesta tai liikkumisesta, jolla tarkoitan sekä fyysistä aktiivisuutta että liikuntaa, sillä ihmisen hyvinvoinnin kannalta kaikesta liikkeestä on hyötyä. Lisäksi harrastuksena toteutettu liikunta on yleensä vain pieni ja kokonaisuuden kannalta terveydelle riittämätön osa valveillaoloajan fyysisestä aktiivisuudesta. Liikunnasta puhuminen rajaa mielestäni fyysisen aktiivisuuden toteuttamisen mahdollisuuksia liikaa ja voi asettaa joillekin liikkumisen aloittamisen riman liian korkealle (esimerkiksi huonot kokemukset koululiikunnasta).

Vastakohtana yllä oleville käsitteille on fyysinen inaktiivisuus, joka tarkoittaa lihasten vähäistä käyttöä tai käyttämättömyyttä. Fyysistä inaktiivisuutta on paikallaan oleminen, kuten makaaminen ja istuminen. Fyysisellä inaktiivisuudella on tutkimusten mukaan negatiivisia vaikutuksia hyvinvointiin, minkä vuoksi sen määrän tulisi olla kokonaismäärältään riittävän vähäistä ja usein tauotettua. Näin ei ikävä kyllä monellakaan ole, mistä kerron tarkemmin seuraavalla kerralla.

Lähteet:

Liikuntaan liittyviä määritelmiä. http://www.kaypahoito.fi/nix01203 (luettu 29.2.2020)

http://www.ukkinstituutti.fi

Liikkuja kirjoitusten takana

Minulla on unelma: jokainen löytäisi itselleen sopivan tavan olla riittävästi fyysisesti aktiivinen niin, että edistäisi näin omaa hyvinvointiaan. Tämän blogin tarkoituksena on tuoda esille, kuinka monipuolista terveyttä edistävä liikkuminen voi olla ja, mitä hyötyä siitä on terveydelle.

Kirjoitusten takana on lapsena asti liikkumisesta pitänyt reilu kolmikymppinen nainen. Lapsena osallistuin pienen kotikyläni kaikkiin mahdollisiin harrasteryhmiin sählystä voimisteluun ja jääpallosta pesäpalloon, josta en tosin ole oppinut koskaan pitämään. Lisäksi rakensin kotipihalle hyppyrimäen, josta hypin minisuksilla ja työnsin kuulaa takapihalla, olkoonkin, että kuulana oli iso ja mahdollisimman pyöreä luonnonkivi. Tämä siksi, että paikallisen urheilukentän välinevarasto oli usein lukossa. Yksi rakkaimmista harrastuksistani oli kuvitteellisilla hevosilla ratsastaminen metsässä. Ainoa varuste hyvän mielikuvituksen lisäksi oli narunpätkä käsissä, joka kuvasti ohjaksia. Tein metsästä löytyvistä kepeistä esteitä esteradalle. Huomannet jo tästä, että fyysinen aktiivisuus voi olla hyvin monipuolista. Tosin me aikuiset harmillisen usein ehkä ajattelemme enemmän liikuntaa kuin liikkumista, jotka eivät ole täysin sama asia.

Harrastan itse nykyisin lähinnä voima- ja painonnostoa sekä maantiepyöräilyä, mutta olen aina innokas kokeilemaan eri lajeja. Vuonna 2019 kokeilin vähintään kerran 50 eri liikkumismuotoa, joita tulen esittelemään myös tässä blogissa myöhemmin.

Oman harrastuneisuuden lisäksi minulla on alan koulutusta. Valmistuin terveystieteiden maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta joulukuussa 2019. Pääaineinani olivat terveysliikunta ja liikunta- ja urheilulääketiede. Sivuaineina opiskelin urheiluravitsemusta ja liikuntapsykologiaa. Lisäksi olen käynyt personal trainerin (Trainer4You), painonnosto-ohjaajan (Suomen painonnostoliitto) ja kehonpainoharjoittelun ohjaajan (Spartan Academy) koulutukset sekä tehnyt yksilövalmennuksia tavallisille ihmisille.

Olen aikaisemmin kirjoittanut muutaman blogitekstin vierailijana hyötyliikunnasta sekä kokemuksistani hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta ja uudelleenaloittamisesta.

Tervetuloa mukaan liikkumisen monipuoliseen maailmaan. Toivon, että saat blogistani uutta inspiraatiota liikkumiseen ja ehkäpä löydät jonkin vanhan mukavan liikkumismuodon tai jonkin aivan uuden tuttavuuden. Jos sinulla on aiheita, joista haluaisit tietää lisää, kommentoi rohkeasti.